6.2.2026
HS:n 27.1.2026 julkaistu artikkeli (https://www.hs.fi/suomi/art-2000011765184.html) mielenterveyttä kuormittavasta rakennuksesta on synnyttänyt laajaa keskustelua. Aihe herätti ajatuksia myös Arctilan kahvipöydässä.
Pidämme äärimmäisen tärkeänä, että mielenterveyden merkitys nostetaan rakentamisessa entistä näkyvämpään ja painavampaan rooliin. Rakennettu ympäristö ei voi olla pelkkää tehokkuutta, numeroita ja bisnestä, sitä tehdään ihmisille. Hyvinvointi, aistikokemukset ja luontoyhteys ovat myös Arctilan toiminnan ytimessä, ja näiden puolesta puhumme mielellämme.
Rakennuksen monet tekijät, kuten sokkeloisuus, luontoyhteyden puute, melu ja jatkuvat ärsykkeet, vaikuttavat merkittävästi ihmisten kuormittumiseen. Koska vietämme suuren osan elämästämme rakennetussa ympäristössä, sen vaikutusta hyvinvointiin ei voi sivuuttaa. Jos ympäristö kuormittaa, on vaikea rakentaa kestävää yleistä hyvinvointia.
Osa tarpeista ja minimivaatimuksista ohjataan määräyksillä ja ohjeilla, esimerkiksi esteettömyyden tai melutasojen osalta. Hyvinvointi on kuitenkin monisyinen kokonaisuus. Ihmisiä ja tarpeita on yhtä paljon kuin käyttäjiäkin, eikä yksi ratkaisu kuormita kaikkia samalla tavalla. Tutkimuksissa on silti tunnistettu tekijöitä, joilla on laajasti merkitystä hyvinvoinnille ja pelkkä minimivaatimusten täyttäminen ei mielestämme riitä.
Arkkitehtisuunnittelu on aina kokonaisuuden hallintaa. Huomioitavia asioita on loputtomasti: määräyksiä, kaavoja, mielipiteitä, tarpeita ja näkökulmia. Jostain on aina tingittävä ja kompromisseja tehtävä. Sanonta ”kun toiseen suuntaan kumartaa, toiseen pyllistää” kuvaa tätä osuvasti. Onnistunut lopputulos syntyy, kun rajauksien ja prioriteettien puitteissa saavutetaan tilanteeseen nähden paras mahdollinen kokonaisuus. Jokaisessa kohteessa joudutaan priorisoimaan, ja luopumiset pyritään tekemään siten, että ne aiheuttavat mahdollisimman vähän haittaa juuri kyseisenlaisessa rakennuksessa ja sen käyttötarkoituksessa. Mitä julkisempi rakennus, sitä enemmän käyttäjiä, mielipiteitä ja soraääniäkin. Rakennuksia ei suunnitella vain tilaajan toiveille ja tarpeille, vaan kaikille.
Rakennuksen käyttötarkoitus vaikuttaa olennaisesti prioriteetteihin: kaupallisemmissa rakennuksissa ja liikennepaikoissa liiketilan maksimointi ja markkinallinen arvo nousevat ihan perustellustikkin usein keskiöön. Suuremmat käyttäjä- ja liikennemäärät tuovat mukanaan myös enemmän ääniä ja ärsykkeitä.
Tilanne on kuitenkin olennaisesti toinen, kun puhumme asuinrakentamisesta tai kouluympäristöistä. Nämä tilat eivät ole “vapaaehtoisia”, ne ovat osa jokapäiväistä elämää, arkea ja kehitysympäristöä. Juuri siksi niissä tehtyjen priorisointien vaikutukset ovat pitkäkestoisempia ja syvemmälle ulottuvia. Tässä tasapaino on viime vuosina paikoin kallistunut huolestuttavaankin suuntaan.
Keskustelu on erinomainen esimerkki siitä, kuinka monia asioita arkkitehteina joudumme samanaikaisesti huomioimaan. Mikään ei kuvaa työtämme paremmin kuin jatkuva tasapainottelu vaatimusten välillä.
Mitä kauppakeskusten ratkaisuihin tulee, emme yhdy näkemykseen, että Redin ratkaisu olisi itsessään huono. Siinä on onnistuneesti yhteensovitettu valtava määrä rajaavia tekijöitä. Silti on perusteltua pohtia, olisiko myös kaupallisissa rakennuksissa syytä päivittää ajatusmalleja jo suunnitteluvaiheessa. Ehkä liiketilan maksimointi ei olekaan suoraan yhteydessä suurempaan kassatuloon?
Voisiko lähtökohtana olla ajatus siitä, että ihmiset ostavat silloin, kun he viihtyvät? Kun reitit ovat luonnollisia ja tilat hahmottuvat helposti, energia ei kulu suunnistamiseen. Luonnonvalo ja tilojen yleinen viihtyisyys voivat lisätä viipymää, mikä puolestaan mahdollistaa suuremman ostokäyttäytymisen?
Mielenterveyden huomioiminen rakennetussa ympäristössä on äärimmäisen tärkeää. Emme usko, että keskustelun tavoitteena on yksittäisten rakennusten teilaaminen, vaan ilmiön esiin nostaminen, jotta mielenterveys voidaan tuoda vahvemmin suunnittelupöydälle ja kriteerien joukkoon jo tilaajan tarveselvityksessä.
Peukku Arctilalta! 👍
